Valmennus

Suuria pieniä asioita

Lauantai 27.6.2015, Oulunkylän urheilupuisto, Helsinki. IF Gnistan pelaa Mikkelin Palloilijoita vastaan. Ottelua on mainostettu aktiivisesti kuluneen viikon aikana isäntäseuran nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Ennen ottelun alkua pelaajat saapuvat tuomareiden johdolla kentälle kahdessa jonossa. Jokaisen pelaajan nimi ja numero kuulutetaan ennen alkuvihellystä. Kuuluttaja kertoo puoliaikojen välisellä tauolla kotijoukkueen sarjakauden otteista ja yleisistä kuulumisista. Kioski on auki yleisöä varten. Ottelun päätyttyä Suomen jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja Antti Muurinen ja Gnistanin miesten edustusjoukkueen entinen pelaaja Juuso Rantanen jakavat palkinnon molempien joukkueiden parhaimmalle pelaajalle. Ottelutapahtuma menee omissa papereissani kolmen merkittävimmän pelin joukkoon mitä tulee tapahtuman yhteisöllisyysarvoon ja pelin kunnioittamiseen.  Kyseessä olevat pelaajat ovat 13-vuotiaita.

 ***

Viime aikojen suomalaista jalkapallokeskustelua on leimannut puhe suurista asioista. Miten Palloliiton organisaatiorakennetta voitaisiin tehostaa? Pitäisikö Veikkausliigan ulkomaalaisten pelaajien määrää rajoittaa? Miten Huuhkajien kannattaisi pelata? Aiheet ovat tärkeitä, totta kai. Mutta samaan aikaan ne edustavat eräänlaista jäävuoren huippua; aiheita, joihin ruohonjuuritason jalkapallotoiminnot ovat monesti vain välillisessä suhteessa. On lukuisia pieniä asioita, joita voisimme tehdä nykyistä paremmin ja seikkaperäisemmin osana päivittäistä arkeamme. Pienistä puroista syntyy suurempi joki – myös suomalaisessa jalkapallossa.

Olisi helppo luetella pitkä lista negatiivisia esimerkkejä, joihin törmää lähes säännöllisesti suomalaisen juniorijalkapallon ympärillä. Tässä asiassa uskon kuitenkin positiivisten esimerkkien vaikutukseen. FC Inter, toisin kuin pääosa muista Veikkausliiga-seuroista, nostaa omalla Youtube-kanavallaan säännöllisesti esiin myös junioripuolen toimijoita.[1]  FC Hongan tietyt näkemäni juniorijoukkueet erottuvat valtaosasta muita joukkueita siinä, että pelaajat tuulettavat tehtyä maalia lähes aina yhdessä. HJK:n junioripelaajat ja edustusjoukkueen vuosittain yhteen keräävä HJK Cup edustaa seurayhteisöllisyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Screen Shot 2017-04-24 at 10.54.39

Kuva 1. HJK Cup on erinomainen esimerkki tapahtumasta, joka kerää yhteen seuran junioripelaajat ja edustusjoukkueen. Tämä on yksi tapa vahvistaa seurayhteisöllisyyttä. Kuvakaappaus HJK:n Twitter-tililtä.

Pienten asioiden tärkeys on siinä, että oikein korostettuina ja jatkuvasti toteutettuina ne lisäävät jalkapallon merkityssisältöä. Kun suhtaudumme pieniinkin asioihin riittävällä vakavuudella ja koemme ne tärkeiksi, suuretkaan päämäärät eivät tunnu niin kaukaisilta. En usko jalkapallomenestyksemme olennaiseen parantumiseen, jos emme tee näistä pienistä, arvokkaista seikoista osaa jokapäiväistä arkeamme. Kun jalkapalloympäristöön liittyvät asiat (esimerkiksi yhtenäinen pukeutuminen, pukukopin pyhittäminen vain joukkueelle ja otteluiden alkaminen ajallaan) ovat itsestäänselviä lähtökohtia, itse harjoitteluun ja pelaamiseen on huomattavasti vaikeampi suhtautua vain ”hälläväliä”-asenteella. Millainen ympäristö, sellainen pelaaja.

Pieni osa sieluani herkistyy silloin, kun huomaan nuoren pelaajan itkevän hävityn ottelun jälkeen. Tuolle pelaajalle peli on sillä hetkellä ollut kaikkein tärkein asia, kuvainnollisesti elämän ja kuoleman kysymys. Eikä kyse ole nyt siitä, että jalkapallon tulisi olla haudanvakava asia. Kiintymys lajia kohtaan voi ilmetä monella tavalla, mutta kyyneleen vierähtäminen poskelle pettymyksen kohdatessa tai riemunkiljahdus onnistumisen hetkellä kertoo tuon hetken tärkeydestä. Pienellä asialla, kuten yksittäisellä ottelulla tai yhdellä rangaistuspotkulla, on perustavanlaatuinen arvo: jalkapallo ei ole vain harrastus, johon tullaan ja mennään ja joka unohdetaan auton takapenkillä, vaan se on tietyn (lyhyen tai pitkän) hetken maailman tärkein juttu, haaveiden lähde ja unelmien polttoaine. Oikealla tavalla vakava suhtautuminen pieniin asioihin luo perustaa syvemmälle suhteelle jalkapallon ja ihmisen välillä. Tämän merkityksen vahvistamisessa seurojen ja valmentajien panos on usein ratkaisevan tärkeää.

Italiassa vaikuttava juniorivalmentaja Kimmo Kantola[2] on blogissaan Seinä kolmannelle kuvannut ansiokkaasti ottelutapahtuman merkitystä italialaisessa juniorijalkapallossa. Edellä esimerkinomaisesti mainittu Gnistanin ja MP:n 13-vuotiaiden välinen Etelä-Länsi-liigaottelu ei tässä suhteessa eroa paljoakaan Kantolan kirjoittamasta Accademia Internazionale Calcion 10-vuotiaiden pelistä Milanossa. Yksi ero on kuitenkin selvä: Suomessa hienosti järjestetty ottelutapahtuma on usein se satunnainen pieni pilkahdus tasaisen arjen keskellä, kun taas Italiassa pelipäivä on Kantolan mukaan aina juhlapäivä, kaiken vaivan arvoinen asia. Mutta meidän ei Suomessa pidä tuntea kuitenkaan mitään alempiarvoisuutta. Kun viitsii panostaa, niin usein onnistuu.

Kentän ulkopuoliset toiminnot ja ilmiöt palautuvat aina pelikentän tasolle. Olen varma, että saisimme nostettua pelaajiemme yrittämisen tasoa, jos ottelupäivistä tehtäisiin tapahtumia, joiden fasiliteetteihin ja puitteisiin panostettaisiin. Vetoaminen resurssien mahdolliseen vähäisyyteen kertoo lähinnä viitseliäisyyden puutteesta. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla esimerkiksi parisivuisen ottelulehtisen tekemisestä, lyhyestä esittelyvideosta peliä edeltävänä iltana, pelaajien esittelystä ennen ottelua tai vaikkapa seuran nuorempien junioreiden toimimisesta pallopoikina. Onko pelipäivä vain yksi päivä muiden joukossa vai viikon kohokohta, jota odotetaan kuumeisesti jo päiviä ennen peliä? Ennen pitkää pieniltä ja vähäpätöisiltä tuntuvista asioista tuleekin suuria ja tärkeitä.

Edellä mainituissa pienissä asioissa ei ole kyse vain yhteisön sisäisistä arvoista ja menettelytavoista, vaan kaikki toiminta heijastuu myös ulospäin ja vaikuttaa väistämättä myös seuran ulkoiseen, eksternaaliseen kuvaan. Seuran valmentajat ja muut toimijat antavat kasvot koko seuralle ja ilmentävät yhteisönsä arvoja ja toimintaperiaatteita. Pelaajamäärältään Euroopan suurimman jalkapalloseuran, ruotsalaisen IF Brommapojkarnan, nettisivuilla on useita videoita, joilla seuran työntekijät kertovat seuran toimintatavoista. Aikaisemmin jo mainitun, milanolaisen Accademia Internazionale Calcion sivut puolestaan sisältävät laajahkoja haastatteluja, joissa seuran juniorivalmentajat kertovat muun muassa omasta valmennusfilosofiastaan ja tavoitteistaan.

Seuran työntekijät ovat ihannetilanteessa yhteisönsä käyntikortteja, joilla toimintaan houkutellaan uusia pelaajia, perheitä ja valmentajia. Jalkapallon ja urheilun yleisesti ei pitäisi erota tässä suhteessa yhteiskunnan muista toimialoista. Yrityksillä on nettisivuillaan säännönmukaisesti tietoja henkilöstöstä, yrityksen keskeisestä, ellei keskeisimmistä, tuotannontekijästä. Miksi jalkapalloseurat olisivat tässä suhteessa poikkeuksia? Esimerkiksi helsinkiläiset jalkapalloseurat, joilla on kotisivuillaan tarkempaa tietoa valmentajistaan, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Sama muistutus toistuu tämänkin asian kohdalla: pieni vaiva, suuri mahdollisuus. On turhaa haaveilla paremmasta jalkapallohuomisesta, jos suhautumisemme arjen perustaviin toimintoihin on näin välinpitämätöntä.

Screen Shot 2017-05-15 at 18.54.41

Kuva 2. Itä-Helsingissä toimiva Kontulan Urheilijat, FC KontU, on mainio esimerkki seurasta, joka tuo nettisivuillaan esiin seurassa työskenteleviä henkilöitä. Ulkopuolisen silmin tästä saa kuvan, että KontU on ylpeä työntekijöistään ja haluaa kertoa heidän tarinansa myös suurelle yleisölle. Moni muu jalkapalloseura voisi ottaa tästä mallia. Kuvakaappaus seuran nettisivuilta.

Siinä, että toistaa jotakin asiaa jatkuvasti ja säännöllisesti, ei ole mitään tylsää. Se on välttämätöntä, jos haluaa tulla hyväksi – missä tahansa ammatissa tai millä tahansa elämänalueella. Myös jalkapalloilijana tai valmentajana. Haemme usein euforiapiikkejä, emmekä tule välttämättä huomanneeksi, että lopulta päivittäinen arki ja arjessa toistuvat pienet asiat luovat identiteettimme. Miten keskustelemme, kuuntelemme ja kohtaamme toisen jalkapallotoimijan; miten suhtaudumme peliin ja kunnioitamme lajia. Vaadimme Suomessa herkästi arvostusta jalkapalloyhteisönä, mutta emme itse kunnioita jalkapallon lainalaisuuksia. Valmentaja naputtelee kännykkää kesken harjoitusten, tuomari saapuu ilmoittamatta otteluun myöhässä, katsojat levittävät picnic-vilttejään pelaajien lämmittelyalueelle. Kaikki palautuu lajin ja pelin kunnioittamiseen.

Helposti voi ajatella, että suomalaisen jalkapallon kokonaisuudessa yhdellä ottelulla – esimerkiksi sillä, joka pelattiin Oulunkylässä kesäkuussa 2015 – tai vaikkapa yksittäisellä valmentajahaastattelulla on minimaalinen merkitys, jos sitäkään. Pelataanhan esimerkiksi kesäkaudella Suomessa viikottain satoja junioriotteluita. Yksittäisen pelaajan tai valmentajan kohdalla kyse voi kuitenkin olla valtavan tärkeästä kokemuksesta. Siksi näitä pieniä seikkoja ei saisi koskaan ohittaa olankohautuksella.

Moni Gnistanin junioripelaaja muistaa yhä, kahden vuoden jälkeenkin, tarkasti sen hetken, kun sai kuulla ensimmäistä kertaa nimensä kuulutettavan kotikentällään. Jalkapalloon rakastumisen salaisuus on siinä, ettei ole mitään salaisuutta. On vain lukematon määrä pieniä asioita, joilla on suuri merkitys ja arvo. Tekemällä pieniä asioita jatkuvasti laadukkaasti päästään lähelle jalkapallon syvintä olemusta. Mutta vain lähelle. Aina löytyy uusia pieniä asioita, joita on mahdollista tehdä vieläkin paremmin. Ja lopulta ei ole enää pieniä tai suuria asioita.

On vain tärkeitä asioita.

Erkko Meri

Kirjoitus on omistettu henkilölle, jota arvostan suomalaisessa jalkapallossa eniten.

***

[1] Hyvänä esimerkkinä tästä seuran juniorivalmentajan Doan Mirelin haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=y6k81s94ntk&t, vierailtu 13.5.2017

[2] Kantolan blogi löytyy osoitteesta https://seinakolmannelle.wordpress.com/, vierailtu 15.5.2017

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s