Valmennus

Kadonnutta reippautta etsimässä

Kun elää riittävän vanhaksi, näkee kaikenlaista. Itselläni on 25 vuoden kokemus jalkapallon juniorivalmennuksesta. Välillä uskonpuute valtaa mielen. Suomalaisessa valmennuksessa on tuhat ja sata asiaa, jotka voisi tehdä paremmin. Aloitan toimintaympäristöstä, ja siinä tapahtuneista muutoksista. Kirjoitan pojista, koska en ole tyttöjä valmentanut.

Keskusteluissa kollegoiden kanssa on yksi yhteinen nimittäjä: monilta suomalaisilta pojilta on reippaus kateissa. Miksi?

Perussyy on varmasti lasten liikkumisen väheneminen. Lapset eivät enää leiki itsenäisesti yhtä paljon ulkona kuin ennen. Sama koskee pihapelejä. Muutos näkyy seuratyössä. Sattumalta valitussa lapsiryhmässä havaitsee aikaisempaa passiivisempia lapsia. Lisäksi perusmotoriset valmiudet ovat heikentyneet; tasapaino järkkyy, koordinaatio ei riitä edes helppoihin suorituksiin. Kun ei pysty, ei myöskään uskalla.

Monien vanhempien ylihuolehtiva asenne ei auta. Curling-vanhemmuus on rantautunut myös Suomeen: ”Meidän Jani-Petteri ei pidä taklaamisesta, löytyisikö pelipaikka, jossa ei tarvitse taklata?” Olen vuosien varrella ”vääntänyt kättä” vanhempien kanssa erilaisista asioista, useimmiten peliajasta. Viime vuosina on yleistynyt huoli toiminnan rajuudesta tai kurin ankaruudesta. Siitä puhe, mistä puute.

Toronton yliopiston psykologian professorin Jordan Petersonin mukaan vanhemmat tekevät lapsilleen suuren karhunpalveluksen, kun he ylisuojelevat heitä. En ole esimerkiksi koskaan nähnyt alle 10-vuotiaiden peleissä vakavaa loukkaantumista. Jalkapallo on siis tässä vaiheessa varsin turvallinen laji. Silti tämäkin asiaa herättää huolestuneisuutta.

Meitä paremmissa jalkapallokulttuureissa helikopterivanhempien muodostama ”uhka” nuorten pelaajille sosiaalistumiselle on ratkaistu konkreettisesti. Esimerkiksi Italia on jo elokuvista ja kirjallisuudesta tunnettu ylihuolehtivista äideistä. Ehkä juuri sen vuoksi italialaisissa junioriseuroissa on vanhemmille tarkat säännöt.

Italian jalkapalloliiton psykologi Ferdinando Consorte vieraili luennoimassa Suomessa noin 10 vuotta sitten. Hän oli tarkkasilmäisenä ammattilaisena havainnoinut vierailukohteensa juniorijoukkueita. Hänen mukaansa vanhempien ja valmentajien suhde oli Suomessa liian epämääräinen: suomalainen jalkapallokulttuuri ei tukenut valmentajan auktoriteettia riittävästi. Esimerkiksi Suomessa vanhemmat tuovat usein lapsensa autolla suoraan harjoituskentälle. Tämä oli italialaisen mielestä virhe; ilman pukukoppirituaaleja menetettiin tärkeä tilaisuus lasten sosiaalistamiselle. Pukukoppi on Italiassa ”pyhä” jo pienestä lähtien ja vanhemmilta kielletty alue.

Kun sosiaalistuminen on näin erilaista, niin ovat myös seuraukset. Suomalaisen joukkueen käydessä esimerkiksi 10–12 vuoden iässä ulkomaalaisessa turnauksessa ero jalkapallomaihin on suuri. Suomalainen juniori on usein lippalakkimies, kun saman ikäinen italialainen poika on jo miniatyyriammattilainen. Virkaintoinen suomalaisäiti tunkeutuu ottelupalaveriin laittamaan pojille aurinkorasvaa, futismaissa ei. Suomalainen vanhempi saattaa ihmetellä, kuinka kulttuurimaan valmentaja kohtelee lapsia liian ankarasti. Itse en ole ulkomailla (Venäjää lukuun ottamatta) törmännyt ulkomaalaisten kollegoiden epäasialliseen käytökseen. Tiukkaan ja määrätietoiseen kylläkin.

Onko suomalaisten poikien reippauden inflaatio vain illuusio tai nostalgisen valmentajan mutuilua? Liikunnan määrän vähenemisestä on ainakin tieteellistä tutkimusta. Liittyykö poikien aktiivisuuden alakierre poikien vaikeuksiin muutenkin? Suomelle koulutusmaan mainetta tuoneissa Pisa-tutkimuksissa maamme menestys on pääosin tyttöjen varassa. Poikien pärjääminen on sen sijaan laskevalla uralla. On vaikea kuvitella, että se johtuisi poikien tyhmentymisestä. Jokin nykyisessä koulutusjärjestelmässä syrjäyttää monet pojat, tai saa vähintään osan alisuorittamaan. Olisiko yksi parannuskeino enemmän liikuntaa sisältävä koulu?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on ansiokkaasti pitänyt esillä poikien kasvatukseen liittyviä haasteita. Tähän väliin on varmasti pakko laittaa disclaimer, että aiheesta puhuminen ei tietenkään tarkoita tyttöjen ongelmien vähättelyä tai ohittamista. Aihe tuntuu kuitenkin ladatulta. Kirjoitin kerran lehtiartikkelin, jossa sivusin teemaa. Yhden, nyt jo edesmenneen, huippuasiantuntijan mukaan noin 20 % pojista hyötyisi poikakouluista. Hänen mukaansa tällaisen koulun tyyli ja tapa opettaa voisi olla perinteisestä koulusta poikkeava. Se voisi esimerkiksi pitää sisällään normaalia enemmän liikuntaa. Haastateltavani kuitenkin kielsi minua julkaisemasta lainausta. Arvostettu tiedemies ei julkisen teilauksen pelossa halunnut mielipidettään julkisuuteen. Valitettavasti tapaus kertoo aiheen arkaluontoisuudesta. En usko, että asenneilmapiiri on tässä suhteessa parantunut.

Oma asiantuntemukseni ei tietenkään riitä ehdottamaan poikakoulujen palauttamista. En sitä kannattaisi varmaan muutenkaan. Sen sijaan uskallan väittää, että joukkuelajit ovat oikealla tavalla (tämä on olennainen asia) valmennettuna luonnollinen keino opetella frustraationsietoa, voittamisen ja häviämisen suhteuttamista, vastustajan oikeanlaista kunnioittamista, pitkäjänteisyyttä yms. Siis monipuolista sosiaalistumista.

Yksi innostunut maahanmuuttajataustainen futisisä sanoi minulle kerran, että Suomessa kasvatetaan ”kakkupoikia”. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu osuvasta termistä. Jos me haluamme tulevaisuudessa parempaa juniorifutista Suomeen, yksi ratkaiseva tekijä on seurojen toiminnan muuttaminen reippaammaksi. Myös vanhempien tulee sallia lapsilleen fyysisiä ja henkisiä rajoja enemmän koettelevia harrastuksia. Tällaista toimintaa tarjoavat seurat menestyvät. Näiden seurojen pelaajat myös voivat paremmin.

 

Juha Valla

Kirjoittaja on Käpylän Pallon urheilutoimenjohtaja.

Kategoriat:Valmennus

2 replies »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s