Valmennus

Jalkapallotaitojen oppimisesta

”Meidän olisi tärkeä ymmärtää se, että lasten valmennuksessa yksilö ja yksilön oppiminen/opettaminen tuleekin olla keskiössä – MUTTA yhteistyön kontekstissa.” Edellä oleva sitaattti on ensimmäisestä blogikirjoituksestamme (Linkki). Haluan nyt selventää mitä termillä ”yhteistyön kontekstissa” tarkoitetaan.

Näen lasten valmennuksen ennen kaikkea opetusprosessina, jossa pelaajalle tärkein asia on oppia pelaamaan jalkapalloa (yhdessä lajirakkauden syntymisen kanssa.) Mitä siis on jalkapallon pelaaminen? Voimme käyttää teoreettisena viitekehyksenä yksittäisestä jalkapallotoiminnosta (Kuva 1) havainnointi ->analyysi ->päätöksenteko ->toiminta -ketjua, jossa pelaajan on ensin havainnoitava ympäristöään, analysoitava tilanne ja tehtävä analysoinnin perusteella tilanteeseen nähden paras mahdollinen päätös ja tämän jälkeen toteutettava se. Ketju toistuu pelissä lukemattomia kertoja, joten pelaajan on havainnoitava ja tehtävä päätöksiä yhä uudestaan ja uudestaan. Esimerkkinä pelaajan on palloa kuljettaessa nostettava katsettaan ja havainnoitava tilaa edessään, tunnistettava tyhjä tila ja tehtävä päätös, että tilaan kuljettaminen on paras ratkaisu ja tämän jälkeen vielä teknisesti suoritettava asia.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-12-kello-18-46-47

Kuva 1. Jalkapallotoiminto

Kun otamme tämän lähtökohdan, niin voimme todeta, että jalkapallotaito on kyky tehdä ja suorittaa päätöksiä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Siispä jalkapallotaidot on opittava suhteessa peliin. Toistan: Ei suhteessa vastustajaan tai joukkuekavereihin vaan suhteessa peliin. Tästä on yhteistyön kontekstissa pohjimmiltaan kysymys: Emme voi harjoitella taitoja tyhjiössä ja toivoa, että oppiminen siirtyy itse peliin. Taitoja harjoiteltaessa on oltava mukana pelitilanne, jotta jalkapallotoiminto -ketjun kaikki osat ovat mukana. Pelaajien on saatava tuhansia ja tuhansia pelitilanteita muistiin, jotta he oppivat mitä taitoja kannattaa käyttää missäkin tilanteessa, jotta saa etua vastustajaan nähden. Niinpä harjoitteiden on vastattava aitoa pelitilannetta niin hyvin kuin mahdollista. On myös hyvä huomata, että esim. valmentajan nostama punainen tötsä ei kelpaa havainnoitavaksi asiaksi, sillä silloin pelaaja ei tee havainnoinnin perusteella analyysiä pelitilanteesta ja sen perusteella päätöstä, vaan havainnoi värillistä muovista esinettä.  Lisäksi on todettava, että jalkapallotoiminto -ketjun osat eivät ole erillisiä vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelaajan parempi tekniikka vaikuttaa havainnointiin ja parempi havainnointi tekniikkaan. Voimme kuitenkin painottaa harjoittelussa havainnointia, päätöksentekoa tai teknistä suorittamista samalla kun muut tekijät pysyvät mukana.

Jalkapallotaidot on opittava suhteessa peliin.

Tarkastellaan käytännön esimerkkinä kolmea erilaista harjoitetta, joissa voidaan harjoitellaan yksilötaktista perusperiaatetta ohittamista, eli pelaajan taitoa ohittaa vastustaja tarkoituksenmukaisesti suhteessa peliin. Oletetaan, että pelaajat ovat alle 10 -vuotiaita. Ensimmäinen harjoite on 1v1 -harjoite maalialueilla ilman muita pelaajia, toinen harjoite on 3v3 -harjoite maalialueilla, jossa lisäpisteen saa onnistuneesta ohittamisesta, ja viimeinen harjoite on 3v3 -maalialueilla.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-12-kello-18-20-49

Kuva 2. 1v1 -maalialueilla

Perinteisessä 1v1 -harjoitteessa (Kuva 2) pelaaja pyrkii ohittamaan vastustajan ja kuljettamaan viivan yli maalialueelle. Riistosta vastustaja pyrkii kuljettamaan vastakkaisessa päädyssä olevalle maalialueelle. Harjoitteessa on jonkin verran pelinomaisuutta, sillä mukana on vastustaja, joka pyrkii estämään etenemisen ja riistämään pallon. Harjoitteessa ei kuitenkaan ole muita pelaajia yhden vastustajan lisäksi, joten pallollisen ei tarvitse havainnoida muiden pelaajien sijoittumista, eikä tehdä päätöstä ohittamisen ja syöttämisen välillä tai kummalta puolelta vastustaja kannattaa ohittaa. Pelaajan ei siis tarvitse tunnistaa tilannetta milloin ja miten ohittaminen on paras ratkaisu suhteessa peliin.

Toisessa harjoitteessa pelataan 3v3 maalialueilla (Kuva 3). Joukkueet saavat pisteen, kun onnistuvat kuljettamaan pallon vastustajan maalialueelle. Lisäksi lisäpisteeen saa

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-12-kello-18-55-58

Kuva 3. 3v3 -maalialueilla 1

onnistuneesta ohituksesta. Säännön tarkoitus on lisätä toistoja harjoiteltavassa asiassa. Harjoitteessa on muita pelaajia ja täten, toisin kuin edellisessä harjoitteessa, mahdollisuus syöttää kanssapelaajalle, joten pelaajan on mm. havainnoitava onko ohitus tilanteeseen nähden paras ratkaisu vai kenties syöttö tai pallon pitäminen itsellä.  Peli näyttää siis harjoitteelta, jolla voidaan harjoitella ohittamista suhteesssa peliin. Mikä on siis vikana? Ongelmana on sääntö, joka kohdistuu pallolliseen pelaajaan ja täten harjoiteltavaan asiaan. Näin ohittamisesta tulee itsetarkoitus, eikä keino saada etua vastustajaan nähden. Pienpelien tarkoitus ei ole opettaa tekniikoita tai taitoja pelinomaisesti (näin voidaan toki joskus tehdä), vaan opettaa pelaamaan itse peliä.

Kolmannessa harjoitteessa pelataan niin ikään 3v3 maalialueilla (Kuva 4.) Maalialueita on kavennettu, jotta pelaajan on ohitettava vastustaja, eikä pelkkä kuljettaminen ulommalla jalalla palloa suojaten johda välttämättä maalintekoon. Lisäksi puolustavan joukkueen pelaajat pelaavat aina yhtä pelaaja vastaan, jotta puolustajien välimatka toisiinsa kasvaa. Mikä on siis ero edelliseen harjoitteeseen? Harjoitteessa tavoitteena on, että pääasiallinen keino tehdä maali on ohittaa vastustaja onnistuneesti (näissä esimerkeissä puhumme sen verran pienistä lapsista, että meidän ei tarvitse huolehtia siitä, että pelaajat

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-12-kello-19-53-05

Kuva 4. 3v3 -maalialueilla 2

yrittäisivät syöttää pallon maalialueelle liikkuneelle pelaajalle.) Niinpä maalin tehdäkseen pelaajan on tunnistettava tilanne milloin ohittaminen on paras ratkaisu ja pystyttävä suorittamaan se onnistuneesti. Voimme sanoa , että harjoite on riittävän lähellä aitoa pelitilannetta. Pallollisella on mahdollisuus syöttää, pallon saadessaan on mahdollisuus pelata kolmannelle. Puolustajia on enemmän kuin yksi, joten muidenkin kuin lähimmän puolustajan sijoittuminen on otettava huomioon. Koko jalkapallotoiminto -ketju on mukana ja voimme keskittyä samalla pienempiin periaatteisiin koskien ohittamista (kuten kummalta puolelta kannattaa ohittaa, miten harhauttaa ennen ohittamista, millainen ohittava kosketus kannattaa ottaa jne.) Ollaan siis siirrytty pois itsetarkoituksesta ongelmanratkaisuun ja mahdollisuuteen opetella taitoja suhteessa peliin.

Tarkoittaako tämä sitä, että perinteiset analyyttiset ja kahden pelaajan kesken tehtävät 1v1-harjoitteet pitää hylätä täysin? Ei tietenkään, esimerkiksi hyvin pienillä lapsilla ne toimivat todella hyvin, kun tuntuma palloon on vielä heikko. Laukominen käy taas esimerkkinä taidosta, jota on harjoiteltava paljon myös teknisesti. Toisaalta, jos lähtökohtana on, että pelaajan tekninen osaaminen on oltava riittävän hyvää ennen kuin voi siirtyä peliharjoitteisiin, niin silloin saamme odottaa ikuisuuden, tai ainakin niin kauan, että paljon hyödyllistä aikaa on mennyt hukkaan. On siis siirryttävä peliharjoitteisiin mahdollisimman pian.

Meidän on luotava harjoitteita, joissa pelaajat voivat opetella yksilötaktisia taitoja suhteessa peliin, mikäli haluamme kehittää älykkäitä pelaajia, jotka ymmärtävät peliä ja osaavat tehdä tilanteeseen nähden optimaalisia ratkaisuja.

Sitä on pelaaminen.

JP Savolainen

 

 

 

 

 

 

 

Kategoriat:Valmennus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s