Jalkapallokulttuuri

Jalkapallokulttuurin olemusta etsimässä

Usein kuulee puhuttavan, että meillä Suomessa ei ole jalkapallokulttuuria. Toteamukseen yhdistyy lähes poikkeuksetta vertaus johonkin sellaiseen maahan, jonka sanotaan ilmentävän futiskulttuuria. Kerrotaan, kuinka Espanjassa jalkapallo koskettaa koko yhteiskuntaa tai kuinka Italiassa kuningaslaji on elämää suurempi asia. Kyse on mielikuvista, joihin peilaamme omaa toimintaamme. Vertailu on kuitenkin hankalaa ja osittain turhaa. On tarkasteltava lajikulttuuria Suomen lähtökohdista, perinteistä ja historiasta käsin – paikallisena toiminnan muotona, ei niinkään yhteiskunnallisena ilmiönä.

Oikeushistorian professori, intohimoinen jalkapallomies, Jukka Kekkonen on tiivistänyt kulttuurin opituiksi tavoiksi ja arvoiksi. Huomaan usein kiinnittäväni huomiota jalkapallokentän laidalla tapahtuvaan toimintaan ja siellä ilmeneviin tapoihin. Tunnustavatko pelaajat ja valmentajat oman seuransa värejä? Pallottelevatko pelaajat esimerkiksi turnauksen tauoilla keskenään ryhmänä, vai syötteleekö kukin vanhempansa kanssa yksinään? Näkyykö seuran arvot jotenkin valmentajien käyttäytymisessä? Se, millaiseen jalkapalloympäristöön pelaajat kasvavat ja muovautuvat, on suuressa määrin juuri valmentajien vastuulla. Kaiken keskiössä on opettaminen ja kasvattaminen. Valmentajat luovat ja välittävät kulttuuria jokapäiväisellä toiminnallaan.

Jalkapallokulttuurin määrittely yksiselitteisesti on vaikeaa. Itse jakaisin sen oikeuden rakennetta hieman mukaillen kahteen tasoon: pintatasoon ja syvärakenteeseen. Pintatasoa edustavat usein helposti havaittavat ilmiöt, aikaan ja paikkaan sidotut hetket, kuten aktiiviset kannattajaryhmät, perinteiset jalkapalloturnaukset (junioriturnauksista erityisesti Helsinki cup) sekä jalkapalloa koskeva mediauutisointi ja julkinen keskustelu. Pintatason jalkapallokulttuurille on tyypillistä henkilöityminen yksilöön tai ryhmään, toimijoiden selkeät roolit suhteessa toisiinsa sekä paikallinen ulottuvuus. Voimme olla suhteellisen ylpeitä pintatason jalkapallokulttuuristamme: paikalliset tapahtumat keräävät yhteen lajin harrastajia, kannatustoiminta on jatkuvassa nosteessa ja lajin ympärille syntyy säännöllisesti erilaisia yhteisprojekteja Jalkapallolehdestä futisdokumentteihin ja harrasteturnauksista kannattajatifoihin, muutaman mainitakseni. Suomessa on pintatason jalkapallokulttuuria, mutta se ei yksinään riitä.

Syvärakenteen jalkapallokulttuuria on ehkä vaikea hahmottaa, mutta sen merkitys on aivan olennainen. Kyse on niistä tavoista, käsityksistä ja jopa filosofiasta, joista käsin muodostamme käsityksen jalkapallon merkityksestä. Syvärakenne heijastuu kaikkeen muuhun toimintaan, sen päälle rakennamme käsityksemme jalkapallon olemistavasta. Toisin kuin pintatason jalkapalloilmiöt, syvärakenne ei tiivisty yksittäisiin asioihin tai tapahtumiin, vaikka siltä saattaa usein näyttää. Se pitää sisällään jalkapallotoimijoiden suhtautumisen lajiin, tiedostetun ja tiedostamattoman käyttäytymisen sekä lajin merkityksen yksilölle, ryhmälle ja yhteisölle. Syvärakenteen jalkapallokulttuuri ei ole henkilösidonnaista, se muuttuu hitaasti, eikä sitä aina edes havaita.

Pienenä, mutta valaisevana esimerkkinä syvärakenteen jalkapallokulttuurimme ohuudesta on nostettava esiin Jari Litmasta koskeva tapahtumakulku ja keskustelu marraskuussa 2016. Yksi kaikkien aikojen suomalaisista jalkapalloilijoista, vuonna 2010 viimeisen maaottelunsa pelannut Litmanen esiintyi jalkapallomaajoukkueen valmistavissa harjoituksissa ennen tärkeää Ukraina-karsintaottelua. Litmasen osallistumista harjoituksiin ei ihmetelty eikä kyseenalaistettu, eikä siinä nähty mitään erikoista. Kyse ei ole Litmasen henkilöstä tai edes tästä yksittäisestä tapahtumasta. Kokonaisuutta on helppo lähestyä retorisin kysymyksin: Mitä kertoo valmistavien harjoitusten merkityksestä ja maajoukkueen sisäisen koheesion arvostuksesta suomalaisessa jalkapalloymmärryksessä, että mukana on joukkueen ulkopuolinen henkilö? Eikö Litmanen kokenut osallistumistaan epätavalliseksi? Miksi ihailimme henkilöä enemmän kuin suojelimme kollektiivin arvoa? Emme nähneet tilanteessa mitään väärää, mikä on surullista.

Syvärakenteen jalkapallokulttuuri muuttuu hitaasti. Valmentajan näkökulmasta olennaista on ymmärtää, minkä käsityksen lajista annamme nykyjunioreille – tulevaisuuden jalkapallotoimijoille. Kaikki, mitä teemme tänään, heijastuu huomiseen. Pienetkin asiat ovat merkityksellisiä ja ratkaisevia. Kun pelaajat ja valmentajat kättelevät toisensa jokaisen harjoitus- ja ottelutapahtuman jälkeen, vahvistamme käsitystä molemminpuolisesta arvostuksesta, yhteisöllisyydestä, reippaudesta ja kunnioituksesta. Kun jalkapallojoukkue ruokailee yhdessä, ruokailu aloitetaan samaan aikaan, pelaajat istuvat keskenään ja lopettavat ruokailun yhdessä. Kyse on pienistä suurista asioista, joiden päälle muu toiminta rakennetaan. Kuten esimerkit osoittavat, syvärakenteen jalkapallokulttuurissa on viime kädessä kyse arvoista, joukkuelajin kollektiivisesta luonteesta. Se, mikä pätee joukkueeseen, on linkitettävissä samalla tavalla koko seuraan ja paikalliseen jalkapalloyhteisöön.

Pelin ja pelaajien käyttäytymisen välillä on aina yhteys. Peli ei ole arkipäiväisestä toiminnastamme erillinen konstruktio. Kasvattamalla reippaita, vastuuntuntoisia sekä itsestään ja joukkueestaan kentän ulkopuolella huolehtivia nuoria saamme suuremmalla todennäköisyydellä myös kentällä yritteliäitä ja jalkapalloon omistautuneita pelaajia. Ei ole yhdentekevää painottaa niinkin yksinkertaisilta tuntuvia asioita kuin omista pelivarusteista huolehtimista ja puhuttaessa silmiin katsomista. Näiden seikkojen tulisi olla itsestäänselvyyksiä, mitä ne eivät kuitenkaan aina ole. Kaikki tähtää siihen, että pelaaja – ei vanhempi tai muu ulkopuolinen – tuntee ja kokee omistajuutta omaa jalkapallotoimintaansa kohtaan.

Syvärakenteen jalkapallokulttuurin ohuus ilmenee Suomessa usein siinä, että emme suhtaudu lajiin vakavasti. Kyse ei ole negatiivisuudesta, vaan välittämisestä. Kritiikki ymmärretään toisinaan väärin, vaikka taustalla on lähes poikkeuksetta huoli lajin tilasta ja kehityksestä. Jalkapallo ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, vaan erottamaton osa arkipäivän syy-seuraussuhteita. Nostamalla tikunnokkaan pieniltäkin tuntuvia asioita, vaikkapa maajoukkueen yhtenäisen pukeutumisen puuttumisen ottelumatkoilla, viestitämme, että kaikella on merkitystä. Maajoukkue on arvokas asia, ja ylpeyttä on viestittävä myös ulospäin, puhumattakaan siitä, että yhtenäinen maajoukkuepukeutuminen vahvistaa yhtenä pienenä osatekijänä ryhmän sisäistä koheesiota. Kyse ei ole yhdentekevästä yksityiskohdasta. Emme voi vaatia muilta arvostusta lajia kohtaan, jos itse koemme nämä seikat merkityksettömiksi. Välinpitämätön suhtautuminen arvoihin paljastaa kulttuurisen juurettomuutemme.

Pintatason ja syvärakenteen jalkapallokulttuuri ovat jatkuvassa kosketuksessa toisiinsa ja vaikuttavat usein päällekkäin. Vaikka pintatason kulttuurissa tapahtuisikin muutoksia, syvärakenne on yhteisöä koossapitävä voima. Syvärakenteen osat antavat seuroille identiteetin. Suomessa jalkapalloseurat ovat usein hyvin samankaltaisia ja vaikeasti toisistaan erottuvia, mikä johtuu suuressa määrin juuri syvärakenteen kulttuurin puutteesta: seuran jakamat arvot, käsitys pelistä ja vakava suhtautuminen jalkapalloon eivät näy jokapäiväisessä toiminnassa – joko siitä syystä, että arvot ovat jäsentymättömiä tai niitä ei koeta tärkeiksi. Poikkeuksia toki on, mutta yleinen kuva on harmaa ja epäselvä.

Jalkapallolle on aina ensin annettava jotain ennen kuin siltä voi odottaa takaisin kokemuksia, nautintoa, iloa ja muita tunteita. Myös negatiiviset kokemukset ovat osa jalkapalloa siinä missä muutakin elämää. Pintatasolla jalkapallokulttuuri rakentuu helposti havaittavista teoista ja sanoista. Tunne, että on osa kulttuuria, johtuu siitä, että on ensin antanut jotain lajille. Mutta syvärakenne on kaikkein tärkein: se antaa jalkapallolle sosiaalisen, kollektiivisen ja arvokkaan ilmenemismuodon. Jalkapallo menettää merkityksensä, jos emme ymmärrä syvärakenteen perustavanlaatuista arvokkuutta. Siksi jokaisen jalkapallon parissa toimivan on riittävän usein pysähdyttävä miettimään ratkaisevaa kysymystä. Minkälaisia arvoja välitän toiminnassani muille jalkapalloihmisille?

Erkko Meri

Kategoriat:Jalkapallokulttuuri

3 replies »

  1. Erinomainen kirjoitus, kiitos siitä. Näin näistä asioista pitäisi keskustella, asiallisesti, totuudenmukaisesti ja silti kriittisesti arvostellen. Pari kysymystä se herätti. Ensinnäkin, olen lukenut jo aiemmin tuosta maajoukkueen matkustamisesta pelaajien siviiliasuissa. Mikä maajoukkuetapahtuma on ollut kyseessä ? Toivottavasti ei mikään tärkeä karsintaottelu ainakaan. Antaa huonon yleiskuvan JOUKKUEESTA.
    Jari Litmasen osallistumisesta maajoukkueen harjoitukseen ennen ottelua jakaa mielipiteet. Meitä entisiä tepsiläisiä oli saunomassa kahdeksan kaveria marraskuussa 2016. Siellä tuli esiin tuo tapahtuma. Saunojilla jokaisella oli jonkinasteinen maaottelu-ura takanaan. Yllättävää oli, että joku piti tilannetta ihan normaalina,muun muassa pelaaja, joka ammattilaisvuotensa pelasi Ruotsissa. Siellä VI ANDAN merkitsee paljon, hänen mielestään Jarin osallistuminen ei haitannut kokonaisuutta.
    Yhteinen ruokailu, sekin tärkeä asia yhteishengen ja joukkueen yhtenäisyyden kannalta. Turun Palloseura järjesti aikanaan kesällä leirin, johon saivat osallistua 11-14 vuotiaat juniorit. Päiväohjelma oli tiukka, kilpailua aamusta iltaan, ohessa saunaa, grillausta ja uintia, mutta; joka aamu alkoi Suomi lipun nostolla salkoon. Koko porukka lippuntangon ympärille kokoontuneena. Illalla aurinlaskun aikaan lippu laskettiin, kaikki leiriläiset paikalla.
    Ruokailut kaksi kertaa päivässä aamupalan ja iltapalan tai iltanuotion lisäksi, kaikki paikalla yhtäaikaisesti kuuluivat leirin kokonaisuuteen. Jokainen ruokailu päättyi leiriläisten yhteiseen kiitokseen. Kaikki seisten osallistuivat yhteenääneen suoritettuun kiitokseen: ” Kiitos Teille kokkimme, hyvää oli ruokanne, TeePeeäS hei hei hei”. Se oli upeaa aikaa, seurahenki kukoisti ja TPS oli yksi menestyneimmistä juniori-organisaatioista maassamme. Ei se varmasti ollut sattumaa. Edustusjoukkueen otteluun kutsuttiin seuran kaikki junioripelaajat katsomoon. Kaikilla Tepsin mustavalkoiset verrarit päällä. Se oli seurakasvatusta parhaimmillaan. Oli ylpeyden aihe niille, jotka tuota asua saivat käyttää ja raitapaidoissa pelata. Oltiin rakentamassa seurakulttuuria jo kuusikymmentä luvulla.

    Tykkää

    • Kiitos palautteesta! Maajoukkueen yhtenäisen pukeutumisen puuttumisella viittaan siihen, kun Huuhkaja-pelaajat matkustivat siviilivaatteissaan Abu Dhabiin otteluleirille tammikuussa. En näe asian kannalta merkitystä, onko kyse karsintaottelusta vai muusta tapahtumasta. Maajoukkueen pitäisi olla aina arvokas asia. Mitä olen havainnut, valtaosa juniorijoukkueista pukeutuu yhtenäisesti matkustaessaan ulkomaille turnauksiin. Niin sen pitääkin olla. Laajentaisin tätä vielä niin, että joukkue pukeutuu yhtenäisesti aina, kun pelaajat liikkuvat yhdessä paikasta toiseen tai toimivat yhdessä. Siitä riippumatta, onko mediaa paikalla vai ei.

      Mitä taas tapaus Litmaseen tulee, ymmärrän, että asia herättää tunteita. Itse en vain keksi yhtään perustetta, miksi Litmasen pitäisi olla mukana – varsinkaan tärkeissä valmistavissa harjoituksissa. Eihän hän ole joukkueen jäsen! Jos miehen läsnäololla on haettu jotain ”hyvää fiilistä” (mikä sekin herättää kysymyksiä), tämä olisi hyvin voinut tapahtua vaikkapa joukkueen hotellilla tai muualla kentän ulkopuolella. Ehkä näin on tapahtunut. Tärkeää olisi pohtia myös, minkälainen kuva toiminnasta välittyy ulospäin. Voiko maajoukkueen harjoituksissa pyöriä muitta mutkitta entisiä pelaajia ilman mitään roolia?

      Tuo kuvailemasi TPS:n seurakulttuuri kuulostaa upealta! Tuossa on oikeastaan koko seurayhteisön ja -kulttuurin ydin. Se vaikuttaa väistämättä myös urheilulliseen menestykseen. Hieno kommentti – kiitos siitä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s